|
profile
oh yeah, it's sad
Facebook
Check the profile
 |
archives
gone with the wind joulukuuta 2010 tammikuuta 2011 maaliskuuta 2011 |
i'm coming home, tell the world i'm coming home
maanantai 7. maaliskuuta 2011
let the rain wash away, all the pain of yesterday
En voi lopettaa yksinkertasesti hymyilemistä. En oo aikoihin tuntenu oloo näin eläväksi. En tiiä mistä tää johtuu, johtuuko tää vaan väsymyksestä, vai siitä, että tajusin mulla on kaikki yksinkertasesti hyvin.
Eikä mun tarvi miettii niitä ihmisiä joille en kelpaa tälläsenä. Ei ole mun menetys. Hah.
Oikeesti oon vaan niin ilonen, etten tiiä ees mitä kirjotan. Tää teksti tulee olemaan vaan yksinkertasesti sekava, mutta se taas todistaa sen, että mä olen ilosta sekasin.
Voisin itkee onnesta ja ilosta, voisin huutaa kaikella voimalla, voisin tanssia vaikka koko yön ja kaatua maahan ku en enään jaksa, mutta silti hymyilisin. Nauraisin, koska taas näytin ihmisille, mua ei saa alas vaikka yrittäis.
Parhaani yritin myös monen ihmisen suhteen, mutta jos sukset menee ristiin, nii sitten menee. En ala syyttämään itteeni mistään, mitä en oo tehny, holding my head up high and going forward!
Apua, en enää tiiä mitä kirjottaisin, tai mikä tän koko postauksen idea on.
Jos en kelpaa, en kelpaa. En tuu muuttumaan sun tai sun tai kenenkää vuoksi. Ennemmin tuun vihatuksi sen takia millainen oon, kun rakastetuksi mitä en oo.
Ihmiset tarvi pitää yhteyttä muhun jos ei oo halua, pärjään ilmanki.
Tajutkaa, oon itsenäinen, en teistä riippuvainen.
Vaikka tätä kaipaankin joskus, nii jatkan silti, entistä enemmän kasvaneena, uskon, että mun aika tulee vielä tulla rakastetuksi.
I'll just keep on smiling, I don't give a fuck.